Klassisen jaottelun mukaan maalaus rakentuu pinnoista ja muodoista, piirustus viivoista. Paul Klee on pohtinut asiaa teoksessaan "Modernista taiteesta". Lisäulottuvuutta syntyy akselilla realistisesta abstraktiin. Abstraktin ja esittävän välimaasto on minusta kaikkein mielenkiintoisin. Kuinka pienillä vihjeillä muoto pystyy kuvaamaan todellisuutta muuttumatta abstraktiksi? Viivan kanssa tilanne on vielä monimutkaisempi, sillä aivot tulkitsevat viivat helposti muotoja rajaaviksi reunoiksi.

Oheinen viiden vuoden takainen piirustukseni liikkuu tässä ongelmakentässä. Se on opettajan antama kotitehtävä, jossa piti piirtää kun ilta hämärtyy niin paljon, että värit alkavat kadota. Ajatuksenani oli, että kun yksityiskohtia on paljon, ne sulautuvat toisiinsa ja katoavat. Harmaan tussivärin oli tarkoitus hävittää kaikki värit ja valöörit. Kuvan keskellä olevan lyhtypylvään on tarkoitus pysäyttää katse, jotta katsoja huomaisi kuvassa olevan esittäviä elementtejä. Tämän havainnon jälkeen yksitysikohtia alkaa paljastua kuin täyttyvässä ristisanatehtävässä niin, että kuvasta paljastuu henkilöaihe maisemassa.

Nyt pääsin välillä maalauksista irti piirustuksiin mutta puut palasivat kuvioihin. Seuraavalla kerralla menen vielä pari vuotta taaksepäin mutta pysytään viiva-teemassa.