Tämä blogi on ollut viime kuukaudet aika heikolla hapella. Yritän nyt ryhdistäytyä taas. Säännölliset maalaukset olen saadut käydyksi ja näyttelyn valmistelukin on edennyt aikataulussa mutta palataan siihen myöhemmin.

Viimeksi kävin läpi viivan ja muodon teemaa. Alla oleva öljyvärityö on yksi ensimäisiä ryhdyttyäni 13 vuoden tauon jälkeen maalamaan taas öljyväreillä. Sitä ennen olin kyllä tehnyt jo 2 vuotta akverelleja. Akvarelleista jäi luontaisesti päälle taipumus jättää työhön valoa käsittelemättöminä alueina. Akvarellissahan tämä kuuluu lajiin mutta öljävärinmaalauksessa sitä ei aina haluta suvaita. Sininen meni tummaksi ja siihen piti saada valoa, mutta nopeasti työskennellessä märällä öljylle ei kunnolla saanut aplikoitua valkoista, joten keksin kaapia väriä pois palettiveitsellä.

Ehkä jostain alitajunnasta tuli mieleen joskus alakoulun piirustustunnilla tehdyt harjoitukset, joissa papaeri maalattiin sakuraväreillä umpeen (=Sakura-merkkisiä öljypastellivärejä) ja sitten raaputettiin siihen kuva kaapimalla väriä pois hammastikulla. Tätä samaa tekniikka on käyttänyt mm. Jean Dubuffet, jonka töitä oli viime kesänä esillä Retretin taidekeskuksessa.

Raaputustekniikka on mielenkiintoinen, koska siinä maalaus ja piirustus yhdistyvät luontevasti toisiinsa. Maalaus saa pitäytyä muodoissa ja pinnoissa viivan syntyessä muotojen sisään yhteinäisenä viivana mutta muodon kannalta yhtenäisen pinnan epäjatkuvuuskohtina. Lopputulokseen tulee samalla grafiikanomaisia piirteitä. Öljyvärin kanssa tekniikka toimii hyvin ja sillä saa välitöntä jälkeä. Jos joku menee pieleen, niin viivan voi tasoittaa umpeen palettiveitsellä ja piirtää uudelleen. Yllä oleva työ syntyi syksyllä 1999 ja siitä asti olen hyödyntänyt raaputustekniikka säännöllisesti ja kehittänyt sitä pidemmälle. Taidan nyt yrittää blogata taas hieman säännöllisemmin ja käydä samalla tätä kehityshaaraa läpi laajemmin.