Vielä yksi puuaiheinen kirjoitus. Ensi viikolla siirryn sitten muihin aiheisiin. Tämä puu on vuodelta 1999 ja siinä näkyy hyvin eilisessä vuodatuksessa mainitsemani ero laadukkaiden ja keskitasoisten värien välillä. Värit ovat tässä selvästi valjummat kuin eilisessä esimerkissä. Joissakin tapauksissa tästä voi olla etuakin, mutta minun mieleeni ovat enemmän kirkkaan ja selkeät värit. Nykytaiteessa kirkkaiden värien teeman on vienyt pisimmälle Anish Kapoor, joka teki veistoksia pelkästä pigmentistä.

Yllä oleva puu on harrastamiani noin 15 minuutin maalauksia. Ihan kuten urheilussakin taiteen tekemisessä on monta lajia. Pikkutarkka ääremmäisen viimeisteltyä ja moneen maalauskerokseen pohjaavia maalareita voi verrata maratoonareihin: aihe kypsyy ja kehittyy vuosienkin kuluessa ja vasta viimeiset vaiheet ratkaisevat lopputuloksen. Minun päälajini ovat pikamatkat. Pidän croquis-piirustuksesta, vaikka sen harrastaminen on jäänyt viime aikoja lukuunottamatta melko vähiin. Sen sijaan olen jo pitkään harjoittanut croquis-tyylistä maalaamista. Päämääränäni on saada kerralla ja nopeasti koko työ valmiiksi. Tuloksena on sekä hyviää että huonoa jälkeä. Harrastajalle tämä on kuitenkin tehokkain tapa kehittyä. Kun aikaa on rajallisesti, niin kannattaa panostaa määrään. Myös virheet ja pilalle menneet työt ovat opettavia. Seuraavilla kerroilla osaa väistää pahimpia suudenkuoppia ja toisaalta joskus tahattomasta virheestä syntyy ei-toivottua jälkeä, joka onkin sellaista että sitä voi jossain toisessa työssä käyttää tarkoituksellisesti tavoitellun tuloksen saavuttamiseen. Vain kokeilemalla uutta ja paljon voi todella kehittyä. On myös tärkeää, että tunnistaa omat vahvuutensa ja heikkoutensa ja pystyy hakemaan ilmaisulleen tien joka on näiden kanssa tasapainossa - pika-aiturin ei kannata lähteä kisaamaan 3000 m esteissä. Lopputulos on jossain impressionistisen ja ekspressiivisen välimaastossa. Itse käytän tyylilleni nimitystä sub-realismi (alitodellisuus) vastakohtana surrealsimin äärimmäisen viimeistellylle ylitodellisuudelle.

Loppujen lopuksi pelkistetty ja viimeistelty tyyli ovat hyvin lähellä toisiaan. Ero on ennen kaikkea mittakaavassa: mitä kauempaa pelkistettyä työtä katsoo, sen realistisemmaksi se muuttuu ja vastaavasti suurennuslasilla katsoen realistiset työt muuttuvat äärettömän laajoiksi impressionistisiksi maalauksiksi. Impressionistitkin olivat sprinttereitä. Kun työt maalattiin alusta loppuun ulkoilmassa, niin samaa työtä ei voinut vääntää viikkotolkulla. Vaikka impressionismi keksittiin vasta 1800-luvun lopulla, niin oikeastaan se oli ollut olemassa jo kauan. Olen nähnyt esim. Rembrantin luonnoksia: jos niiden ei tietäsi olevan 1600-luvulta, niin niitä voisi hyvin luulla moderniksi taiteeksi. Kesti oman aikansa, ennen kuin laajemmin hyväksyttiin, että valmis työ saa näyttää 'luonnokselta'.